Tahdon tällä kirjoituksellani kertoa, että jos itse haluaa, on mahdollista rakentaa elämä uudestaan. Itse olen vielä siinä vaiheessa että yrtiän nousta ylös, haaveilla ja toteuttaa.
Kun päätin peruskouluni, olin onnellinen. Ajattelin kuinka mahtavaa olisi muuttaa uudelle paikkakunnalle, omaan asuntoon. Mutta ehkä suunilleen joskus silloin aloi minun jyrkkä alamäki.
Kotiikävä vaivasi ja samaan aikaan yhteydet edellisestä paikkakunnalla asuvista ystäviini katkesi. Motivaationi kouluun laski, ja samalla poissaolot nousi ajan kanssa. En tiedä miksi, jotenkin kiinnostukeni kaikkeen välillä oli olematon. Ikään kuin kaikki tunteet olisi hävinnyt olin lamaantunut.
Tapasin uudella paikkakunnalla miehen, olin korvieni myöten ihastunut häneen. Tapailimme noin 3½kk. Hän jätti minut. Tuntui että maailmani romahti. Minä kun olin kuvitellut olevani tämän miehen kanssa pitkään, kaikki tuntui niin täydelliseltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti